Jokainen tietää että kuolema tulee aina jossain vaiheessa vastaan meidän jokaisen kohdalla. Ja vaikka haluammekin, että se tulee mahdollisimman myöhään, sen tuloa on joskus nopeutettava, vaikka se tekisi kuinka kipeää. Mutta silloin ei saa ajatella vain itseään, vaan silloin meidän on ajateltava myös toista, toisen kipua ja pelkoa.

Kuoleman luulisi olevan elämän vastakohta, ja onhan se omalla tavallaan. Silti ne toimivat kuin Jin ja Jang. Elämä tarvitsee kuolemaa, kuolema elämää. Ja yleensä, kun toinen on kuollut, ei ole mitään muuta lohduttautumista muuta kuin se, että nyt hän ei enää kärsi. Tämä taas johtaa kysymykseen, kärsikö hän meidän seurassamme?

Eläinten kuolema on ihan yhtä raskasta kuin ihmistenkin. On turha sanoa että "no tuohan nyt oli vain hamsteri" sillä eläimet ovat yhtä arvokkaita nisäkkäitä kuin ihmisetkin. Luulisi että ihminen, jolla on pitkään ollut eläimiä, osaisi jo suhtautua rauhallisemmin lemmikin poislähtöön - mutta se ei ole niin helppoa. Jokainen lemmikki on omanlaisensa persoona, erittäin kiinnostava ja ihailtava seura. Se on sama asia, kuin hyvästelisi ystävänsä, joka on kuolemassa.

Meillä on kolme rottaa vielä tällä hetkellä. Ikäväkseni ei ole kauan. Yhdellä rottatytöistämme on luultavimmin kasvain kuonossa, ellei se ole kasvain, se on patti joka on hampaan juuressa. On siis kolme vaihtoehtoa;

a) Katsotaan vain, kuinka eläin pärjäilee puoliksi turvonneen kuononsa kanssa, ja kuinka kauan tuota ihmeellistä energiaa riittää, vaikka kipu on varmasti ennennäkemätöntä.
b) Viedään eläin eläinlääkäriin, joka sanoi jo aiemmin että hammas voidaan poistaa, ehkä se paranee sillä. Tässä vaiheessa vain emme voi tietää, että onko kyse edes hampaan juuresta. Kaiken lisäksi rotta tarvitsee hampaitaan, ja leikkauksen jälkeen kipu olisi varmasti vielä kamalampi.
c) Ollaan armeliaita (niin oudolta kuin se kuulostaakin kuolemisen yhteydessä) ja päästetään kärsivä eläin kivuistaan. Hemmotellaan rakasta lemmikkiä vielä viimeisenä eliniltana, ennen kuin viedään hänet viimeiselle matkalleen.


Jokaisen oma asiahan se on, minkä näistä valitsisi. Mutta vaikka lopettaminen olisikin raskasta, pitää ajatella lemmikin parasta, enkä usko että se tässä tapauksessa olisi odottaminen tai hampaan poistatus. Olen sitä mieltä, että sitten kuuluu lemmikin viimeisenä iltana rakastaa sitä niin kuin siihenkin asti, eli todella paljon, ja antaa lemikille hyvä viimeinen päivä.

Käyn paikallisessa aikuisopistossa käsityötaiteen opetuksessa, jossa tekemisemme on lähes vapaata. Jotkut tekivät päättötyötä, mutta itse en ole ollut siellä niin kauaa että asia olisi minulle ajankohtainen. Niinpä päätin tehdä poikaystävän kissoille uuden pedin, kun vanha oli jo melko kärsinyt, ja uudet tuntuvat maksavan maltaita. Suuresta Käsityölehdestä löytyikin ohje, vaikka se olikin koiran peti. Tosin loppujen lopuksi tätä voisi sanoa täysin omaksi suunnitelmakseni, sillä sovelsin todella paljon.

Alla oleva kuva näyttää sen, mikä siitä OLISI pitänyt tulla, jos olisin ohjeita noudattanut.



Sisälle olisi kuulunut tulla sisäpussi ja styroksipalloja, mutta koska kissat eivät oikein tunnu niistä pitävän piti täyte vaihtaa. Jos olisin tehnyt tuon mallisen, siitä olisi tullut vain pyöreähkö tyyny, joten ompelin pari saumaa vastakkain kiinni, niin että siitä tuli "tyyny" jossa on "reunus".



Ja siis tälläinenhän siitä loppujen lopuksi tuli. Rakastuin tuohon kankaaseen kun näin sen kaupassa, joten tuli sitten ostettua.

Jos sinulla on yhtään ystävää, joka on sinulle todella tärkeä, sano tai näytä se hänelle. Aina ajattelemme että nyt kun joku on ystävänä, asia on aivan itsestään selvyys, mutta ei se ole. Ihmissuhteita pitää hoitaa, jotta ne pysyvät kunnossa. Ja kaiken lisäksi, ystävä on todella mielissään kun edes silloin tällöin kerrot kuinka tärkeä hän todella sinulle on

Muista, ettet ikinä voi tietää, koska on liian myöhäistä. Et voi ajatella että "ehkä minä sitten viiden vuoden päästä kutsun hänet häihini" tai että "no ehkä sitten ensi ystävänpäivänä". Tai voit, mutta huijaat itseäsi, tai ainakin näin saattaa tapahtua. Ystävänpäivä on joka päivä. Ei maksa vaivaa halata ystävää kun seuraavan kerran näette, ja kuiskata samalla "olet tärkeä minulle".

Ja mikäli seurustelet, on tietenkin tärkeää huomioida rakastaan. Ei voi vain olla, vaan suhteen eteen pitää tehdä töitä. Mutta vaikka suhde veisikin aikaa, muista, että et voi vain sitoa ystäviä itseesi ja ajatella, että voit sitten olla heidän kanssaan kun sinua kiinnostaa, ehkä kerran kuussa. Ei, pidä ystävästäsi kunnolla kiinni, muista häntä, jos hänelläkin on poikaystävä, menkää tuplatreffeille.

Muista vain se, että mikäli menetät ystäväsi, saatat menettää kaikki elämäsi tukipilarit, jotka pitävät sitä pystyssä. Ystävät ovat tärkeitä 

Siitä lähtien kun tutustuin biljardin pariin, olen tykännyt siitä todella paljon. Jo toisella luokalla pelasin lähellä olevalla kerhotalolla biljardia innolla, vaikka säännöt olivatkin hieman omia. En ole kuitenkaan perheestämme ainut, jota on purrut biljardikärpänen jo nuorena. Isäni on monesti ollut biljardikursseilla, ja tykkää biljardista melkeinpä vielä enemmän kuin minä itse.

Tästä lähti liikkeelle isäni aikomus hankkia biljardipöytä kotiimme. Äitinihän ei ollut kovin innoissaan, talomme ei ole nimittäin kooltan kovin suuri, juuri sopiva pienelle perheelle. Isäni oli kuin lapsi jouluna, kun hän vihdoin ja viimein sai pöydän olohuoneeseemme. Monet vieraat ovat kyllä ihmetelleet pöydän paikkaa, mutta ei se olohuoneessa häiritse.

Kasipallo on omasta mielestäni paras peli, se on rauhallinen ja yksinkertainen, ja halutessaan sen sääntöjä on todella helppo muokata. Pöytämme on siis normaali 7' kokoinen Black Cat, jossa on siis pallonpalautusautomatiikka. Siinä on laminoitu MDF-levy ja pelialue on 92x184cm. Isällämehän on niin kova biljardihinku että hän kuluttaa aikaansa Youtubessa katsomassa snookerivideoita silloin kun sitä ei tule telkkarista. Hän osti pöytäämme snookerpallot, vaikka eihän tuo pöytä snookerpöydäksi oikein pienen kokonsa vuoksi sovi, mutta ajankuluna sekin menee oikein hyvin.